Etelämanneretken tutkimus alkoi tavallisena tutkimusmatkana, mutta yksi löytö sai kaikki vaikenemaan

Retkikunta alkoi aivan tavallisesti. Neljän geologin ryhmä työskenteli Etelämantereen rannikolla, lähellä vanhaa “Vostok-3”-asemaa.
He porasivat jäätä, keräsivät näytteitä ja tutkivat kerroksia harvinaisten metallien varalta. Pakkasta neljäkymmentä astetta, tuuli viilsi kasvoja — normaali päivä.

Kolmantena päivänä yksi porista juuttui. Se ei osunut kallioon, vaan johonkin sileään.
Kun pora nostettiin ylös, siinä kimalteli metallinen hehku.

— Tämä ei ole kiveä, sanoi insinööri hiljaa, katsoen tutkaan. — Jään alla on tasainen pinta. Kuin levy.

He alkoivat varovasti poistaa jäätä. Useiden tuntien kuluttua sinertävän, ikivanhan jään alta paljastui sileä, harmaanvihreä pinta, täydellisen suorin reunoin.

Aluksi he luulivat, että se oli vanhan aseman osa, lumen peitossa vuosikymmeniä. Mutta koordinaatit osoittivat, että asema oli kaksikymmentä kilometriä kauempana.

Levy oli outo. Ei pultteja, ei saumoja, ei korroosiota. Se oli jäätävän kylmä jopa käsineiden läpi.
Reunassa oli viivoja, kuin kaiverruksia — mutta merkit eivät muistuttaneet latinalaisia tai kyrillisiä kirjaimia.

Palanen lähetettiin analysoitavaksi “Mirnyn” aseman laboratorioon. Muutaman päivän kuluttua tulokset saapuivat:
Metalli ei vastannut mitään tunnettua teollista seosta. Siinä oli titaania, alumiinia ja harvinaisia alkuaineita, joita ei voi yhdistää normaalissa sulamislämpötilassa.

Suurin yllätys tuli kuitenkin myöhemmin.
Hiiliajoitus osoitti, että jään kerrokset levyn ympärillä olivat 120 000 vuotta vanhempia.
Se merkitsi, että esine oli jäätynyt sinne kauan ennen kuin yksikään ihminen oli koskaan käynyt mantereella.

Löytö päätettiin pitää salassa. Raporttiin kirjoitettiin vain: “Tunnistamaton metallifragmentti. Tarvitaan lisätutkimuksia.”
Mutta nuorempi geologi Klimov kertoi myöhemmin toimittajalle:
“Kaksi päivää paluumme jälkeen armeija saapui. He ottivat laatikon, jossa levy oli, eivätkä sanoneet minne se vietiin.”

Sen jälkeen kukaan ei enää maininnut esinettä.
Kuukausia myöhemmin satelliittikuvissa alueelta näkyi outo muoto:
Lumessa — valtava, täydellisen suorakulmainen kuvio.
Liian täydellinen ollakseen luonnollinen.