Sukeltaja Lucas Moreno oli tehnyt vedenalaisia tutkimuksia yli kymmenen vuotta.
Hän oli nähnyt kaiken — uponneita laivoja, vanhoja kontteja, sodanaikaisia jäänteitä.
Mutta se, minkä hän löysi elokuussa 2022 Sardinian rannikon edustalta, ei muistuttanut mitään aiempaa.
Sukellus alkoi rauhallisesti. Vesi oli kirkasta, aurinko siivilöityi hopeisina juovina syvyyteen.
Lucas etsi vanhan haaksirikon paikkaa, josta kalastajat olivat hänelle kertoneet.
Noin neljänkymmenen metrin syvyydessä hän näki oudon hahmon.
Aluksi hän luuli sen olevan kivi.
Sitten vene.
Mutta kun hän ui lähemmäs, hänen sydämensä pysähtyi hetkeksi: se oli lentokone.
Runko oli ehjä, ei ruostetta, ei merkintöjä, ei numeroita. Ei mitään edes hännässä.
Lucas sytytti taskulamppunsa ja valaisi ohjaamon. Lasi oli ehjä.
Sisällä — kaksi istuinta, ohjauspaneeli ja näyttö, joka… hohti.
Hän jähmettyi.
Mahdotonta. Siellä syvyydessä, ilman virtaa, mikään elektroniikka ei voisi toimia.
Mutta valot vilkkuivat — tasaisesti, vakaasti.
Yhdessä näytössä juoksi numeroita, toisessa luki: “ACTIVE.”
Hän kuvasi kaiken kamerallaan ja kosketti metallia. Se oli kylmä ja sileä.
Sitten hänen mittarinsa alkoivat seota — kompassi pyöri, näyttö vilkkui.
— Mitä ihmettä… — hän kuiskasi maskinsa takaa.
Koneesta tuntui tulevan heikkoa värähtelyä, ja hetken kuluttua kuului metallinen ääni.
Kun Lucas nousi pintaan, hän vapisi.
Hän ilmoitti koordinaatit rannikkovartiostolle.
Mutta seuraavana päivänä, kun tiimi palasi varusteiden kanssa, lentokonetta ei enää ollut.
Ei hylkyä, ei jälkiä — vain tasainen pohja ja samea vesi.
Lucasin kameratallenne todisti kaiken.
Viimeisessä kuvassa, juuri ennen kuin video katkesi, ohjauspaneelilla vilahti viesti:
“Signal transmitted.”
