Se tapahtui tavallisella rahtimatkalla Tyynenmeren yli.
Sää oli tyyni, meri sileä kuin peili. Kapteeni James Crawford seisoi sillalla, kun merimies Ray huomasi jotakin edessä.
— Kapteeni, katsokaa tuonne! — hän osoitti kiikarilla. — Jokin nousee vedestä!
Tasaisella pinnalla näkyi punavalkoinen lippu, kiinnitetty metalliseen varteen. Se heilahteli kevyesti, kuin merkkinä jostakin salatusta paikasta.
Aluksi he luulivat sitä poijuksi. Mutta mitä lähemmäs he tulivat, sitä selvemmin näki — se ei ollut tavallinen rakenne.
Lippu oli kiinnitetty teräsrenkaaseen, jonka alla näkyi pyöreä metallinen kansi — luukku.
He laskivat veneen veteen ja lähestyivät.
Luukku oli uusi, harmaata metallia, ilman ruostetta. Sen ympäriltä nousi pieniä kuplia — kuin joku olisi hengittänyt sen alla.
— Ehkä se on vedenalaisen kaapelin tuuletusaukko, — sanoi mekaanikko Tom.
— Miksi siinä sitten on lippu? — vastasi Ray.
Kapteeni lähetti koordinaatit rannikkovartiostolle. Käskettiin jäädä paikalle.
Muutaman tunnin kuluttua saapui partioalus. Kamera laskettiin alas.
Näytöllä — metallipinta, himmeä logo:
“US NAVY – Oceanic Research Unit 12”
Se oli osa vanhaa yhdysvaltalaista vedenalaista tutkimusasemaa vuodelta 1986, Neptune-projektia.
Sen oli tarkoitus toimia itsenäisenä laboratoriossa 300 metrin syvyydessä.
Mutta jotakin oli yhä toiminnassa.
Mittarit rekisteröivät heikon energiavirran, aivan kuin generaattorit olisivat edelleen käynnissä.
Kamera näytti kiiltävän käytävän ja kyltin:
“Research Module 03 – Active Maintenance.”
Aktiivinen ylläpito.
Vaikka asema oli virallisesti suljettu kolmekymmentä vuotta sitten.
Myöhemmin paljastui, että Neptune oli todellinen ohjelma — vedenalaisten kaapeleiden valvontajärjestelmä, suunniteltu toimimaan vuosikymmeniä ilman ihmistä.
Ainakin yhtä asemaa ei koskaan sammutettu.
Juuri tätä.
Kun sotilaat nostivat laitteita pinnalle, sisällä olevat palvelimet ja akut toimivat yhä — hiljaa, yksin, 200 metrin syvyydessä.
Löytö salattiin heti.
Crawfordin miehistö allekirjoitti vaitiolosopimuksen.
Mutta myöhemmin kapteeni kertoi hiljaa:
“Kun lähdimme, lippu heilui yhä. Liian uusi… kuin joku olisi juuri vaihtanut sen.”
