Se tapahtui Indonesian rannikolla, tavallisen merenpohjan tutkimusretken aikana.
Seawind Explorer -aluksen merentutkimusryhmä tutki vedenalaisia virtauksia, kun sonaroperaattori huomasi poikkeaman — suuren metallisen esineen noin 60 metrin syvyydessä.
Aluksi luultiin, että se oli tavallinen kontti, jonka myrsky oli huuhtonut merelle. Tällaisia löytöjä tehtiin usein.
Mutta muoto oli outo: liian sileä, ei merkintöjä, ei ruostetta.
Vedenalainen drooni lähetettiin alas.
Kun kamerat välittivät kuvan, ruudulle ilmestyi kontti ilman numeroita.
Täydellisen sileä harmaa metalli, ei kirjoituksia eikä logoja.
— Aivan kuin se olisi laskettu sinne vasta äskettäin, — sanoi insinööri Liam.
He päättivät nostaa kontin pintaan.
Vaijeri kiristyi, vesi kohisi, ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin valtava metallilaatikko oli kannella.
Auringossa se näytti lähes uudelta.
Kun kansi avattiin, se näytti ensin tyhjältä.
Sitten sisältä kuului metallinen ääni, kuin jokin olisi liikahtanut.
Sisällä oli riveittäin pitkiä, tiiviisti suljettuja kapseleita.
Ei asiakirjoja, ei merkintöjä — vain kaiverrettu teksti yhdessä kannessa:
“Property of OSIRIS Deep Lab – Singapore.”
Kapteeni otti yhteyttä rannikkovartiostoon.
Kun asiantuntijat saapuivat, he avasivat yhden kapseleista.
Sisällä oli ihminen — tai pikemminkin ruumis, kryokammiossa, kytkettynä jäähdytys- ja valvontajärjestelmiin.
Myöhemmin selvisi, että kontti kuului yksityiselle bioteknologiayritykselle, joka oli tehnyt kokeita pitkäaikaisella kryosäilytyksellä.
Mutta virallisesti OSIRIS Deep Lab -projekti oli suljettu kuusi vuotta aiemmin.
Asiantuntijoita hämmensi eniten se, että kapselien sisälämpötila oli yhä vakaa ja järjestelmät toimivat.
Se tarkoitti, että joku edelleen syötti virtaa veden alla.
Kontti julistettiin heti salaiseksi.
Virallisesti — “luovutettu meriosastolle.”
Epävirallisesti — kukaan Seawind Explorerin miehistöstä ei koskaan enää lähtenyt merelle.
