Kauppa kuhisi kuin mehiläispesä.
Oli lauantai, hyllyt olivat täynnä, kärryt tömistelivät käytävillä, leivän ja kahvin tuoksu sekoittui lasten nauruun.
Kassalla oli pitkä jono, jotkut vilkaisivat hermostuneesti kellojaan, toiset puhuivat puhelimessa.
Heidän joukossaan oli Sofia, nuori raskaana oleva nainen.
Hänellä oli yllään yksinkertainen harmaa takki, hiukset vedettyinä taaksepäin, kasvot väsyneet mutta ystävälliset.
Hän piteli ostoslistaa ja asetti silloin tällöin kätensä vatsalleen.
Hän osti muutamia asioita: jogurttia, leipää, omenoita ja pienen nallekarhun vauvalle.
Hänen takanaan jonossa seisoi Clara, itsevarma ja äänekäs, kalliissa takissa.
Hän selaili tylsistyneenä puhelintaan ja huomasi sitten yhtäkkiä Sofian työntävän lautasliinoja takkinsa taskuun.
”Mikä rohkeus!” Clara sanoi kovaan ääneen, jotta kaikki kuulivat. ”Raskaana, ja silti hän varastaa!”
Kaupan hurina vaimenee.
Useat ihmiset kääntyvät ympäri.
Sofia katsoo ylös hämmentyneenä.
– Anteeksi? hän kysyy hiljaa.
– Näin kaiken, Klara astuu eteenpäin, – piilotit tavarat taskuusi! Eikö sinua hävetä?
Sofia kalpenee.
– Pidin vain lautasliinoja kädessäni, etten pudottaisi koria…
– Totta kai, Klara keskeyttää. – Kaikki sanovat niin nyt!
Väkijoukko kuiskaa, joku ottaa puhelimen esiin.
Raskaana oleva nainen seisoo keskellä huonetta, silmät punaisina, epävarmana mihin katsoa.
Ja Klara vain voimistuu:
– Soita johtajalle! Antaa heidän tarkistaa!
Johtaja, noin nelikymppinen pitkä mies, astuu ulos takaovesta kantaen nimikylttiä, jossa on nimi Mark.
Hän lähestyy rauhallisesti ja pidättyväisesti.
– Mikä hätänä, rouva?
Klara osoittaa Sofiaa.
– Tuo nainen piilottaa tavarat taskuunsa!
Mark katsoo Sofiaa ja sanoo sitten hiljaa:
– Rouva, älä huoli, tarkistetaan tämä rauhallisesti.
Sophia, kädet täristen, ojentaa taskunsa – lautasliinoja, kuitin, lapun ja listan.
Ei mitään muuta.
Joku yskii väkijoukossa, joku nauraa hiljaa.
Klara kalpenee.
”Minä… minun on täytynyt tehdä virhe…”
Mutta Mark ei päästä häntä menemään.
”Oliko se virhe? Syytit julkisesti raskaana olevaa naista. Kamerat tallensivat kaiken.”
Hän kääntyy turvamiehen puoleen.
”Pidä huoli, että nostamme väärän syytöksen.”
Väkijoukko alkaa kuiskutella Clarasta.
Joku sanoo: ”Häpeä sinulle”, joku kuvaa.
Ja Sofia seisoo siinä uskomatta, että joku on vihdoin asettunut hänen puolelleen.
Mark laittaa kätensä hänen olkapäälleen:
”Ei hätää. Et tehnyt mitään.” Tule, autan sinua kantamaan ostoksesi.
Hän hymyilee – ensimmäistä kertaa koko päivänä.
Klara seisoo kassalla kykenemättä nostamaan katsettaan.
Ja nyt kaikkien katseet eivät ole enää raskaana olevassa naisessa.
Mutta siihen, joka yritti nöyryyttää heitä, mutta nöyryytti vain itseään.
