Bussi oli täynnä. Oli iltaruuhka, ja ihmiset olivat väsyneitä ja ärtyneitä. Jotkut kantoivat laukkuja, jotkut puhelimia ja jotkut vain yrittivät olla astumatta toisten varpaille. Anna, joka oli kiirehtinyt kotiin töistä, pujahti vihdoin sisään, tarttui kaiteeseen ja laski mielessään pysähdyksiä kotiin pääsyyn asti.
Muutaman minuutin kuluttua bussi nytkähti, ovet avautuivat ja sisään astui iäkäs nainen. Harmaatukkainen, siisti takki yllään ja laukku kädessään, hän näytti väsyneeltä, mutta piti itsensä pystyssä ja arvokkaana. Hänen ympärillään olevat ihmiset teeskentelivät, etteivät huomanneet – klassinen iltatyömatka.
Anna huokaisi ja nousi seisomaan.
”Istukaa, olkaa hyvä”, hän sanoi tarjoten paikkaansa.
Nainen hymyili kiitollisena, istuutui alas ja hetken kuluttua sanoi hiljaa:
”Kiitos, muistutit minua eräästä tytöstä… Hänkin tarjosi minulle paikkaansa monta vuotta sitten. Vasta silloin olin täysin erilainen kuin nyt.”
Anna hymyili, mutta syvällä sisimmässään hän tunsi oudon tunteen – aivan kuin tuo lause merkitsisi jotain.
”Todellako?” hän kysyi peittämättä uteliaisuuttaan.
Vanhempi nainen nyökkäsi.
”Kyllä. Olin silloin samassa bussissa. Itkin vain. Kadotin lompakkoni enkä tiennyt, miten pääsisin kotiin. Ja yksi tyttö, nuori, tuli vain luokseni, istui viereeni, antoi minulle rahaa ja sanoi: ’Ystävällisyys palaa takaisin.'”
Anna tunsi lämmön rinnassaan. Hän muisti: sen aamun, saman bussin, saman naisen. Hän oli silloin vasta kaksikymmentäkaksivuotias, ja hän oli itse asiassa auttanut iäkästä matkustajaa odottamatta mitään vastineeksi.
Hän katsoi vieressään olevaa naista – sama asento, sama ilme. Ja sillä hetkellä hän hymyili ja lisäsi:
”Ja nyt ystävällisyys on palannut takaisin.”
Seuraavalla pysäkillä bussi hidasti. Anna auttoi naisen pois bussista, ja nainen kosketti kevyesti hänen kättään ennen lähtöään. ”Kiitos vielä kerran. Et voi edes kuvitella, miten joskus yksinkertainen paikka voi palauttaa luottamuksesi ihmisiin.”
Ovien sulkeuduttua Anna katseli pitkään ulos ikkunasta ja mietti, kuinka huomaamattomasti elämä palauttaa sen, mitä olemme antaneet muille.
