Tämä tapahtui pienessä asuinalueessa lähellä Austinin kaupunkia. Naapuruston valvontakamerat tallensivat tavallisen päivän — lapset palaavat koulusta, aurinko on matalalla kattojen yllä, tuuli nostaa pölyä tielle. Kaikki on rauhallista.
Erään talon pihalla makasi suuri koira — vanha nimeltään Buster. Hän oli elänyt koko elämänsä tämän perheen kanssa, sidottuna pitkään ketjuun portin vieressä. Videolla näkyy, kuinka kaksi lasta saapuu pihaan, nauraa ja vilkuttaa ikkunassa seisovalle äidille.
Yhtäkkiä jokin muuttuu.
Koira nostaa päänsä, korvat kohoavat, se haistaa ilmaa. Hetken kuluttua se nykäisee. Ketju kiristyy ja katkeaa. Buster syöksyy lasten luo, haukkuu kovaa.
Poika perääntyy pelästyneenä. Tyttö huutaa:
— Se on vihainen!
Mutta koira ei pure, ei hyökkää — se työntää heitä rintaansa vasten ja pakottaa heidät portille.
Lapset juoksevat kadulle. Kamerassa he seisovat hämmentyneinä, koira jatkaa haukkumista taloa kohti.
Hetken kuluttua nainen ilmestyy ovelle:
— Mitä te siellä teette? Tule tänne, Buster!
Mutta koira ei liiku. Se seisoo, murisee, katsoo taloa.
Sitten — välähdys.
Ensin savua ikkunasta, sitten jyrähdys.
Sekunnin päästä — räjähdys. Talo syttyy tuleen.
Kamera tärähtää paineaallosta. Nainen kaatuu, naapurit juoksevat ulos.
Myöhemmin pelastajat totesivat, että kyseessä oli kaasuvuoto. Pieni kipinä riitti.
Jos lapset olisivat menneet sisään minuutti aikaisemmin, he eivät olisi selvinneet.
Koira kuoli kynnykselle — siihen, missä se viimeksi seisoi.
Perhe asetti portin viereen kivitaulun, jossa luki:
”Buster. Hän kuuli sen, mitä kukaan muu ei kuullut.”
Sen jälkeen naapurit ovat kertoneet tarinan kaikille alueen lapsille.
Sillä joskus sankari on se, joka haukkuu, kun kaikki muut luulevat hänen vain pelkäävän.
