Kaupan kamera tallensi hetken, jolloin kulkukoira kaatoi naisen ja lapsen — sekunti myöhemmin kävi selväksi, että se oli pelastanut heidän henkensä

Tämä tapahtui San Diegon esikaupungissa supermarketin edessä. Päivä oli kuuma, keskipäivän aikaan. Pysäköintialue oli täynnä ihmisiä, eikä kukaan odottanut, että tavallinen valvontakamera tallentaisi yhden uskomattomimmista pelastuksista.

Nainen, jolla oli vuoden ikäinen lapsi, tuli ulos kaupasta työntäen rattaita. Hän hymyili, kirjoitti jotain puhelimeensa ja käveli autolleen.
Jalkakäytävää pitkin kulki koira — punaruskea, lyhytkarvainen, vanha kaulapanta kaulassaan. Se ei näyttänyt vihaiselta, vain harhaili ihmisten joukossa, kunnes pysähtyi.

Tallenteella näkyy, kuinka se katsoo ylös, suoraan rakennuksen katolle.

Muutamaa sekuntia myöhemmin se astuu taakse — ja syöksyy sitten eteenpäin.

Koira juoksee naista kohti, kaataa hänet, ja lastenrattaat vierivät sivuun. Nainen ehtii huudahtaa — ja juuri silloin kuuluu voimakas räsähdys.
Supermarketin katolta putoaa valtava metallikyltti, painoltaan noin sata kiloa. Se iskeytyy täsmälleen siihen paikkaan, missä nainen ja lapsi olivat hetkeä aiemmin.

Kyltti murskautuu betoniin, sirpaleet lentelevät. Videolla näkyy, kuinka ihmiset juoksevat paikalle. Nainen pitää lasta sylissään, itkee ja toistaa:

— Se pelasti meidät… se pelasti meidät!

Insinöörit selvittivät myöhemmin, että kyltin kiinnikkeet olivat ruostuneet. Voimakas tuuli olisi voinut pudottaa sen milloin tahansa.
Mutta miten koira aisti sen hetken — kukaan ei osannut selittää. Videolta näkyy selvästi, että se nosti päänsä kymmenen sekuntia ennen romahtamista ja katsoi kattoa koko ajan.

Silminnäkijät kertoivat nähneensä koiran usein kaupan edessä — se eli lähistöllä ja odotti, että joku antaisi sille ruokaa. Tapahtuman jälkeen nainen vei sen kotiinsa.

Hän nimesi sen Rayksi, koska hänen sanoin: “Se ilmestyi kuin valonsäde pimeimpänä hetkenä.”

Nyt Ray asuu hänen luonaan ja odottaa häntä joka päivä ovella, kun hän palaa kaupasta.
Ja aina, kun tuuli nousee, se nostaa jälleen päänsä kohti taivasta — aivan kuten sinä päivänä, jolloin se kuuli sen, mitä ihmiset eivät voineet kuulla.