Kylmä tuuli vihelsi joen yllä, taivuttaen kuivat kaislat veden puoleen.
Nainen polvistui rannalle, kädet upotettuina jäiseen veteen.
Sormet olivat punaiset, huulet siniset, mutta hän pesi hiljaa pieniä lastenvaatteita — paitoja, sukkia, vaippoja.
Vieressä makasi vanha metallivati ja saippuanpaloja sisältävä pussi.
Aurinko oli laskemassa, mutta hän ei pitänyt kiirettä.
Ei ollut minne mennä — talo, jossa he asuivat, oli palanut kaksi viikkoa aiemmin.
Mies oli kuollut rakennustyömaalla, jättäen hänet yksin vauvan kanssa.
Nyt hän nukkui naapureiden luona ja tuli päivisin joelle — pesemään, liikkumaan, tekemään edes jotakin, ettei menettäisi järkeään.
Kun hän kuuli askeleita takanaan, hän luuli jonkun kyläläisen tulevan pyytämään apua.
Mutta sen sijaan hän näki miehen pitkässä takissa.
Mies seisoi ja katsoi häntä sekä pieniä vaatteita hänen käsissään.
Hänen katseessaan ei ollut sääliä — vain ymmärrystä.
— Vesi on jäistä, mies sanoi rauhallisesti. — Saat vilustutuksen.
Nainen puristi kangasta tiukemmin, nostamatta katsettaan:
— Ei hätää. Olen tottunut.
Mies riisui takkinsa ja asetti sen hänen harteilleen.
Kangas oli lämmin ja tuoksui puulta ja sateelta.
— Älä enää, hän sanoi hiljaa. — Rakennan talon tälle joen rannalle. Sinua varten.
Nainen katsoi häntä.
— Minua varten? Miksi?
Hän hymyili vienosti.
— Koska seisot tässä kuin vartioisit jotain suurempaa kuin nämä vaatteet.
Ja sellaiset ihmiset eivät saisi jäädä kylmään.
Hän sanoi sen yksinkertaisesti, ilman korulauseita.
Sitten hän veti esiin paperin ja kynän ja alkoi piirtää suunnitelmaa, polvillaan kylmällä maalla.
Jäätynyt maa narahteli hänen saappaidensa alla.
Viikkoa myöhemmin rannalle ilmestyi tolppia, sitten ensimmäiset laudat.
Mies palasi joka päivä, tuulesta ja kylmyydestä huolimatta.
Nainen yritti ensin auttaa, mutta jäi lopulta vain katsomaan, lapsi sylissään.
Kevään tullen, kun ruoho vihertyi joen varrella, talo seisoi valmiina — pieni mutta lämmin, ikkunat joelle päin.
Ja aina, kun tuuli toi veden tuoksun, hän muisti sen päivän, jolloin hänen elämänsä alkoi hengittää uudelleen.
