Helen Hunt oli aikoinaan „elävän“ Hollywood-kauneuden symboli — lämmin, aito ja täysin vailla tähtimyyttejä. Häntä rakastettiin vilpittömyydestään, siitä katseesta, jossa oli enemmän tunnetta kuin missään erikoistehosteessa. Mutta kaikki muuttui 2000-luvun puolivälissä: näyttelijä katosi äkisti valokeilasta, väsyi alan tempoon, esiintyi yhä harvemmin ja sulautui lähes kokonaan tavalliseen elämään — äitiys, ongelmat ihmissuhteissa ja isän kuolema veivät hänet pois Hollywoodista.
Sitten hän palasi — ja maailma haukkoi henkeä. Vuosina 2018 ja 2019 Hunt ilmestyi julkisuuteen kasvoilla, joita fanit eivät tunnistaneet. Eloisuus oli kadonnut, ilmeet vaikuttivat jähmettyneiltä ja hymy oudolta. Internet täyttyi teorioista: epäonnistunut botox, täyteaineet, kasvojenkohotus… vai kaikki yhtä aikaa? Miljoonille faneille tämä oli järkytys — kuin se oikea Helen, johon he olivat uskoneet ja jota he olivat rakastaneet vuosikymmeniä, olisi kadonnut.
Mutta ulkoisten muutosten takana oli yksinkertainen totuus — Hunt oli koko ajan yrittänyt pysyä pinnalla, säilyttää itsensä ja löytää tasapainon. Hän teki omia projektejaan, näytteli independent-elokuvissa, sai ehdokkuuksia ja teki kaiken hiljaisesti, ilman suuria lehdistökiertueita. Hän ei yrittänyt olla joku muu — hän vain eli elämäänsä, vaikka se ei aina ollut helppoa.
Vuonna 2022 hänen tarinassaan tapahtui valoisa käänne: Hunt löysi rakkauden. Uudelleen alkanut suhde näyttelijä Jeffrey Nordlingin kanssa toi hänelle rauhaa ja yksinkertaista onnellisuutta, jota hän oli kaivannut. Nykyään he käyvät yhdessä peleissä, kävelevät kaupungilla ja elävät tavallista elämää — ilman poseerausta ja ilman kiiltoa. Ja vaikka hänen kasvonsa ovat muuttuneet, ihminen niiden takana on sama. Vain uusi vaihe. Rehellisempi. Aikuisempi. Ja ehkä onnellisin.
