Kun Ruby, Jamie Lee Curtisin tytär, viimein uskalsi kertoa vanhemmilleen totuuden itsestään, hän… ei pystynyt sanomaan sitä ääneen.
Puhelimeen kirjoitettu viesti tuntui ainoalta tavalta selviytyä omasta pelostaan.
”Minua pelotti niin paljon, että tärisin… Vain kertoa heille jotakin minusta, mitä he eivät olleet koskaan tienneet. Se tuntui kuin hyppäisi pimeään,” Ruby kertoi.
”Mutta tiesin, ettei minun tarvinnut pelätä heidän reaktiotaan. He olivat aina hyväksyneet minut.”
Jamie Lee Curtis soitti takaisin heti saatuaan viestin. Hän ei edes miettinyt, ei muotoillut lauseita — hän vain painoi ”soita”.
”Kyllä, kyyneleitä tuli… paljon kyyneleitä,” näyttelijä muistelee. ”Mutta ne eivät olleet pelkoa. Ne olivat helpotusta.”
Nyt Curtis opettelee joka päivä elämään tyttärensä uudessa todellisuudessa — ei tähtenä eikä aktivistina, vaan äitinä, joka yrittää vain olla mokaamatta.
”Se on kuin uuden kielen oppimista,” hän myöntää. ”En teeskentele ymmärtäväni kaikkea. Haluan vain tehdä vähemmän virheitä.”
Ruby puolestaan tunsi ensimmäistä kertaa voivansa olla oma itsensä. Hän antoi itselleen luvan muutokseen, josta oli ennen vain uskaltanut haaveilla — uuteen ulkonäköön, avoimuuteen, omaan polkuunsa.
Ja tärkeintä — polkuun, jota hänen perheensä kulkee hänen rinnallaan, askel askeleelta, ilman painetta, ilman pakkoa, vain rakkaudella ja yrityksellä ymmärtää.
