Joskus yksi pieni laite pystyy palauttamaan meidät lapsuuteen voimakkaammin kuin mikään valokuva. Minulle tällainen symboli oli vanha metallinen generaattori, joka ennen kiinnitettiin polkupyöriin etuvalon sytyttämistä varten. Kun näin sen uudelleen, muistin heti ajan, jolloin jokainen poika haaveili tällaisesta laitteesta omassa „rautaisessa ratsussaan“.
Pihallamme oli yksi poika, joka sai tällaisen generaattorin ensimmäisenä. Me keräännyimme hänen polkupyöränsä ympärille, pidätimme hengitystä ja odotimme, että hän ajaisi ohi — ja valo syttyisi kirkkaana pimeässä. Ei paristoja, ei johtoja, tarvitsee vain polkea — ja magia herää. Katselimme sitä kateudella ja ihmetyksellä, kuin oikeaa teknistä ihmettä.
Muistan, kuinka pitkään haaveilin saavani oman generaattorin, jotta voisin itsekin ajaa iltakaduilla valon palaessa ja tuntea oloni melkein aikuiseksi, melkein moottoripyöräilijäksi. Valo tuntui kuin pääsylipulta seikkailujen maailmaan.
Nykyään tällaiset generaattorit ovat lähes kadonneet — LED-valot ja akut ovat korvanneet ne. Mutta minulle tämä pieni mekanismi on yhä pala menneisyyttä: vapauden tuoksu, renkaiden ääni asfaltilla, yöajelut ja lapsuuden ylpeys omasta „avaruuspyörästä“.
Muistatko sinä nämä legendaariset dynamot?
