Kate Winslet järjesti New Yorkissa ensi-illan, josta puhutaan äänekkäämmin kuin itse elokuvasta. 50-vuotias tähti astui punaiselle matolle paitsi näyttävässä kokomustassa asussa, myös 21-vuotiaan poikansa Joen kanssa — ja kaappasi kirjaimellisesti kaikkien valokuvaajien huomion. Äiti ja poika näyttivät voittajaduolta, ja yleisö ymmärsi heti: kyse ei ollut sattumanvaraisesta perhe-esiintymisestä, vaan tarkasti rakennetusta hetkestä.
Eikä suotta — Joe ei ollut paikalla vain kauniita kuvia varten. Taiteilijanimellä Joe Anders hän on uuden elokuvan käsikirjoittaja ja on tietoisesti luopunut vanhempiensa kuuluisista sukunimistä, haastamalla avoimesti “julkkislapsien” järjestelmän. Nuori tekijä seisoi itsevarmana äitinsä rinnalla, ja Kate katsoi häntä sillä katseella, jonka vain äiti tuntee — silloin kun lapsen menestys merkitsee enemmän kuin omat palkinnot. Heidän välisensä yhteys oli sanaton: tämä oli ilta, jolloin pojasta tuli virallisesti aikuinen.
Winsletin asu nousi illan omaksi tapahtumakseen. Hänen musta pukunsa syvällä kaula-aukolla ja korkealla halkiolla näytti kuin elokuvan finaalikohtaukselta, jossa sankaritar palaa yleisön eteen pitkän taistelun jälkeen. Kultaiset pisarakorvakorut, korallinsävyiset huulet ja pehmeät hiusaallot loivat kuvan naisesta, jolle aika on liittolainen eikä vihollinen. Jokainen yksityiskohta korosti hänen uutta asemaansa — näyttelijä, ohjaaja ja äiti, jolla on aihetta ylpeyteen.
Joe valitsi tyylin, joka heijasti täydellisesti hänen sukupolveaan: väljä ruudullinen puku, valkoinen paita ja mokkanahkatennarit — kuin suoraan harjoituksista, ei juhlavasta ensi-illasta. Kontrasti Katen veistoksellisen eleganssin ja Joen rennon varmuuden välillä teki kaksikosta entistäkin elokuvallisemman. Yhdessä hetkessä Winslet antoi huomaamattomasti tilaa pojalleen kameran keskipisteessä — ele, jonka toimittajat huomasivat heti: tässä kasvaa ihminen, joka ei aio jäädä äitinsä varjoon.
Iltaa jatkoivat muut elokuvan tekijät — Andrea Riseborough säihkyvässä terrakottasatiinissa, Toni Collette beigenä maksimekossa ja moitteeton Timothy Spall. Silti Winslet varasti jälleen median huomion: päivää aiemmin hän oli esitellyt elokuvan Britanniassa ja puhunut harvinaisessa haastattelussa jyrkästi esteettisiä toimenpiteitä ja “ihmepillereitä” vastaan. Hänen esiintymisensä New Yorkissa oli paras mahdollinen todiste — ei kirurgiaa, ei filttereitä; tuona iltana häntä koristivat lahjakkuus, itsevarmuus ja poika, joka oli juuri ottanut ensimmäiset askeleensa omalla urallaan.
