Keittiössäni syttyi yllättäen todellinen taistelu: eräänä aamuna heräsin ja huomasin työtasolla kokonaisen muurahaispolun. Aluksi yritin vakuutella itselleni, että kyse oli vain väliaikaisesta ilmiöstä ja että se „menisi ohi itsestään“. Mutta kun pienten kutsumattomien vieraiden määrä kasvoi päivä päivältä, kävi selväksi, ettei ongelmaa voinut enää sivuuttaa.
Ajatus ammattilaisten kutsumisesta tuli heti mieleen, mutta luovuin siitä nopeasti. Ensinnäkin se on kallista. Toiseksi kemikaalit tilassa, jossa valmistan ruokaa, eivät ole paras ratkaisu. Halusin löytää keinon, joka olisi sekä turvallinen että todella tehokas muurahaisia vastaan. Juuri silloin muistin, että isäni oli aina ratkaissut vastaavat ongelmat ilman myrkkyjä ja monimutkaisia toimenpiteitä. Soitin hänelle — ja hän kertoi niksin, joka kirjaimellisesti pelasti minut.
Kävi ilmi, ettei muurahaisia vastaan tarvita mitään ihmeaineita. Tarvitaan vain valkoviinietikkaa ja tavallista eteeristä öljyä. Etikka poistaa muurahaisten jättämät hajujäljet, joiden avulla ne suunnistavat ja viestivät toisilleen. Ja piparmintun tai teepuuöljyn tuoksua muurahaiset eivät yksinkertaisesti siedä — heille se on kuin meille erittäin voimakas ja pistävä haju, jota vaistomaisesti vältetään.
Otin suihkepullon, sekoitin vettä ja valkoviinietikkaa yhtä paljon, lisäsin noin 15 tippaa eteeristä öljyä ja ravistin hyvin. Tällä seoksella käsittelin kaikki paikat, joissa muurahaiset saattoivat kulkea: ikkunalaudat, jalkalistat, kodinkoneiden takaiset nurkat ja kaappien läheiset raot. Muutaman tunnin kuluttua keittiö tuntui selvästi raikkaammalta — ja paljon tyhjemmältä. Muurahaiset olivat kuin kadonneet.
Tuloksen varmistamiseksi käsittelin pinnat parin päivän välein tai aina märkäsiivouksen jälkeen. Ja kaikkein yllättävintä oli se, etteivät muurahaiset todella palanneet. Ne eivät pysty enää suunnistamaan etikan hajun vuoksi, ja eteerinen öljy toimii voimakkaana luonnollisena karkotteena.
Päätin silti varmistaa kaiken ja laitoin keittiön täydelliseen järjestykseen. Nyt pyyhin päivittäin työtason ja lattian murusista, säilytän ruoat vain ilmatiiviissä astioissa, en jätä makeisia esille, tarkistin kaikki ikkunat ja ovet ja tiivistin pienimmätkin raot. Oven pieleen ripottelin vielä hieman kanelia — tuoksua, jota muurahaiset myös inhoavat.
Nykyään muistelen tuota „valloitusta“ hymyillen. Kävi ilmi, ettei aina tarvitse käyttää rahaa tuholaistorjuntaan tai ostaa myrkyllisiä aineita. Joskus vanhempiemme yksinkertaiset neuvot toimivat paljon tehokkaammin — ja turvallisemmin. Nyt keittiössäni on puhdasta, rauhallista ja se tuoksuu mintulta, ja muurahaiset ovat ilmeisesti päättäneet, etteivät ole enää tervetulleita kotiimme.
