Hän ei voinut uskoa, että kaikki tämä tapahtui hänelle.
Valkoiset seinät, antiseptin tuoksu, monitorin hiljainen piippaus — kaikki tuntui painajaiselta, josta ei voinut herätä.
Muutama tunti aiemmin lääkärit olivat sanoneet, ettei lasta voitu pelastaa.
Hän makasi liikkumatta, tuijottaen kattoon, tuntematta aikaa eikä kehoaan.
Kun ovi avautui, hän luuli, että lääkäri tuli.
Mutta ovella seisoi hänen miehensä.
Kylmä ilme, ei tunnetta, kansio kädessä.
— Meidän täytyy puhua, — hän sanoi tasaisesti.
— Nyt?..
— Kyllä. Mitä nopeammin, sen parempi.
Hän tuli lähemmäs, otti kynän ja laski paperit pöydälle.
— Tämä on avioerohakemus. Allekirjoita.
Naisen sormet vapisivat.
— Oletko… tosissasi?..
— En voi enää. Olemme liian erilaisia. Se on oikein meille molemmille.
Hän katsoi miestä, jota ei enää tunnistanut.
Samaa miestä, jonka kanssa he olivat unelmoineet lapsesta.
Hetken ajan hän näki epävarmuutta miehen silmissä — mutta tämä käänsi katseensa pois.
— Näin sinut eilen… hänen kanssaan, — hän kuiskasi. — Et edes yrittänyt piilottaa sitä.
Mies jähmettyi.
— Sillä ei ole enää merkitystä. Kaikki on päätetty.
Kyyneleet valuivat, mutta hän otti kynän ja allekirjoitti.
Ei hänen vuokseen — vaan kaiken lopettamiseksi.
Kun mies lähti, ovelta kuului naisen ääni:
— No?
— Kyllä. Viimeinkin, — hän vastasi.
Sairaalasta päästyään hän katosi.
Kukaan ei tiennyt minne.
Mies ei etsinyt.
Hän eli jonkin aikaa toisen naisen kanssa, luullen aloittavansa uuden elämän.
Kaikki oli helppoa — kunnes eräänä aamuna hän sai kirjeen.
Kirjekuori ilman lähettäjää.
Sisällä valokuva.
Nainen leikkikentällä, vieressä pieni poika, noin kolmen vuoden ikäinen — hänen silmillään.
Mies istui pitkään, kuva käsissään.
Sitten hän matkusti kirjeen leimassa olevaan pikkukaupunkiin.
Hän etsi, kyseli ihmisiltä, mutta ei löytänyt.
Vain sama leikkikenttä, tyhjä, sateessa.
Silloin hän ymmärsi: elämä, jonka hän oli tuhonnut, ei enää palaa.
Ja se, joka syntyi petoksesta, oli tyhjä.
Joka kerta, kun hän kuulee lapsen naurun, hän ajattelee — ehkä jossain se nauru kuuluu hänen pojalleen.
Pojalle, jota hän ei koskaan saanut nähdä.
