Taistelu “täydellisestä” vartalosta muuttuu joskus hengenvaaralliseksi kilpajuoksuksi. Äärimmäisen laihuuden ihannointi voi tuhota jopa terveen nuoren naisen elämän. Valeria Levitinan tarina on tästä karmiva todiste: hän taisteli anoreksiaa vastaan lähes 20 vuotta, mutta sairaus voitti.
Valeria syntyi Moskovassa vuonna 1973 varakkaaseen perheeseen. Hän oli lahjakas lapsi: oppi varhain lukemaan, kirjoitti runoja ja soitti pianoa. Vanhemmat olivat ylpeitä hänen ulkonäöstään — Lera oli kaunis, eläväinen ja suosittu.
1990-luvulla perhe muutti Yhdysvaltoihin. Nuorelle tytölle maanvaihto oli raskas. Hänen itsetuntonsa romahti: 171 cm / 63 kg tuntui hänestä “liialliselta”. Ikätovereiden pilkka pahensi kehonkuvaa entisestään. Jopa äiti tuki laihtumista ja vakuutti, että “ylimääräiset kilot” pitää poistaa.
Kaikki alkoi viattomasti — kalorien laskemista, makeisten välttelyä. Pian Valeria kuitenkin poisti lähes kaikki hiilihydraatit ruokavaliostaan. Paino putosi nopeasti — muutamassa kuukaudessa hän painoi 45 kg. Siinä vaiheessa laihuus toi hänelle menestystä: hän pääsi mallialalle ja voitti “Miss Chicago” -tittelin.
Mutta hän ei pystynyt enää pysähtymään. Sairaus nieli hänet. Valeria heikkeni, uupui pienistäkin liikkeistä, ei jaksanut nostaa laukkua tai sitoa kengännauhoja. 24-vuotiaana hän painoi vain 37 kg — diagnoosina anoreksia.
Perhe yritti auttaa, mutta sairaus oli jo murskannut sekä kehon että mielen. Hänet tunnettiin “maailman laihimpana naisena” — maine, joka kuulosti tuomiolta.
Vuonna 2010 hän muutti Monacoon toivoen lempeän ilmaston auttavan toipumisessa. Sosiaalisessa mediassa hän varoitti tyttöjä äärimmäisen laihtumisen kuolettavasta vaarasta. Moni ei kuunnellut — he pyysivät häneltä “laihdutusvinkkejä”. Valeria vastasi: “En halua opettaa ketään kuolemaan.”
Hänen terveytensä romahti nopeasti. Keho oli täysin uupunut, paino pudonnut kriittiseen 25 kiloon, ja ruoansulatusjärjestelmä lakkasi toimimasta. Sairaus ei jättänyt hänelle mahdollisuutta.
joulukuuta 2013 Valeria Levitina kuoli. Hän oli vain 39-vuotias.
Hänen tarinansa on karmiva muistutus siitä, että laihuuden ihannointi voi hitaasti ja huomaamatta tuhota ihmisen — ja että joskus taistelu “puutteita” vastaan muuttuu taisteluksi elämästä.
