Mielenkiintoisia tarinoita
Luokka surisi kuin mehiläispesä. Kello oli jo soinut, mutta lapset jatkoivat kuiskailua ja naurua. Historianopettaja, herra Collins, astui sisään ja löi päiväkirjan pöytään. — Hiljaisuus! Aloitamme tunnin. Hän
Aurinko paistoi ravintolan ikkunoista, joissa laseja ja kynttilöitä aseteltiin jo pöytiin. Ilmassa tuoksui leivonnaiset, hajuvesi ja lusikoiden kevyt kilinä. Kaikki nauroivat, onnittelivat, ottivat kuvia. Vain hän seisoi nurkassa
Näin sen omin silmin. Aamu oli kirkas, melkein kesäinen — taivas sininen, kevyt sumu joen yllä, ja aurinko heijastui veteen niin kirkkaasti, että silmiä piti siristää. Sillalla seisoi
Aurinko virtasi juhlasalin suurista ikkunoista, heijastuen laseista ja kultaisista aterimista. Ilma oli lämmin, tuoksui syreeniltä ja samppanjalta. Oven takaa kuului pehmeää musiikkia, tuskin erottuvasti. Hän seisoi pöydän vieressä
Hääaamu. Ilmassa tuoksui kukat, hiuslakka ja jännitys. Morsiamen huoneessa — valkoinen mekko mallinuken päällä, kimppu ikkunalaudalla, peilin heijastus värisi valossa. Sofia istui peilin edessä, kun meikkaaja teki viimeiset
Hän ajoi moottoritietä kaupunkien välillä. Tyhjä tie, ilta-aurinko peilissä. Radio soi hiljaa, ilma tuoksui bensiiniltä ja keväältä. Kaikki oli rauhallista — kunnes hän näki tiheää savua edessä. Hän
Hän kaatui käytävälle. Lentokone oli juuri noussut, kun joku huusi. Lentoemäntä, joka hetki sitten jakoi juomia, romahti äänettömästi istuinrivien väliin. Metallitarjotin kolahti lattiaan, vesi levisi matolle. Ensimmäiset sekunnit
Juna oli jo lähtemässä. Pyörien kolina sekoittui vihellykseen, ilma tuoksui raudalta ja hiileltä. Laiturilla seisoi noin kymmenvuotias poika — kulunut takki, reppu selässä, kirjekuori kädessä. Hänen kasvonsa olivat
Hän asui yksin. Pieni asunto pohjakerroksessa, vanhat verhot, lääkkeiden ja leivän tuoksu. Joka päivä hän meni pihalle samaan aikaan — hengittämään, istumaan penkille, katsomaan lasten leikkiä. Naapurit olivat
Lunta satoi jo kolmatta päivää. Tie kylään oli tukossa, ei yhteyttä, vain tuuli kuljetti valkoista pölyä yli peltojen. Vanha saksanpaimenkoira Max kulki edellä, rinta vasten kinoksia. Välillä hän